 |
|
|
 |
|
|
Hivenaineanalyysi
Kivennäis- ja hivenaineet
Kivennäisaineet ovat ravinnon mukana saatavia alkuaineita. Välttämättömiä kivennäisaineita ovat ne alkuaineet, joita tulee olla ravinnossa aineenvaihdunnan pysymiseksi normaalina. Näitä ovat mm. kalsium, magnesium, fosfori, natrium ja kalium. Mineraalit kuljettavat energiaa kehon osista toisiin, osallistuvat osana entsyymejä ja hormoneja lukuisiin kehon prosesseihin. Ravinnon mukana elimistöön joutuu myös useita ei-välttämättömiä kivennäisaineita, joista osa on haitallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi raskasmetallit. Myös monet välttämättömät kivennäisaineet muuttuvat hyödyllisistä haitallisiksi, jos niitä joutuu elimistöön liian suuria määriä.
Kivennäisaineet jaetaan makrokivennäisiin ja mikrokivennäisiin eli hivenaineisiin sen mukaan, paljonko niitä esiintyy elimistössä. Hivenaineiksi kutsutaan niitä elimistölle tarpeellisia alkuaineita, joita elimistö tarvitsee alle 100 milligrammaa vuorokaudessa. Useimmat hivenaineet toimivat pääasiassa entsyymien ja hormonien rakenneosina. Näitä ovat esim. rauta, kupari, mangaani, sinkki, kromi ja jodi. Ne vaikuttavat hermoston reagointiin, lihasten toimintaan ja pitävät yllä neste- ja happotasapainoa.
Hiushivenaineanalyysi
Analyysi on suuntaa antava työkalu, joka kertoo hivenainetilanteen ja raskasmetallien tason kehossa. Uusimpien tutkimusten mukaan hivenainetasapainolla on merkitystä monien sairauksien synnyssä. Soluaineenvaihduntamme vaatii oikean hivenainetasapainon, jotta kehomme voi hyvin. Koska hivenainetasapainomuutokset syntyvät jo varhaisessa vaiheessa ennen elinmuutoksia, on tiedon myötä mahdollista vaikuttaa sairauksien ehkäisyyn – jopa kroonisiin sairauksiin – korjaamalla tasapaino ensisijaisesti oikeanlaisella ruokavaliolla. Huomattavien puutosten korjaamiseen käytetään apteekin tai luontaistuotekaupan hivenainevalmisteita. Analyysi kuvaa keskimäärin kolmen kuukauden tilannetta.
Mittauksessa käytetään asiakkaan luonnontilassa olevaa hius- tai karvanäytettä. Hiusten hivenainepitoisuuksiin vaikuttavat ruuan pilkkoutuminen, imeytyminen ja aineenvaihdunnan toimivuus. Elimistömme kyky käyttää imeytynyt ravintoaine, solujen uudistumisnopeus ja erityisesti hivenaineiden keskinäiset suhteet sanelevat lopullisesti hivenainetasapainon vaikutuksen terveyteemme.
Kenelle, miksi ja miten usein? 
|
|
|
 |